Huumeisiin liittyvät tartuntataudit (15)

HIV:n ja aidsin levinneisyys ja suuntaukset

Suonensisäiseen huumeiden käyttöön liittyvien tartuntatautien osuus huumeidenkäytön taloudellisista ja sosiaalisista kustannuksista on merkittävä niissäkin maissa, joissa HIV:n levinneisyys on alhainen (Postma et al., 2001; Godfrey et al., 2002). Tautien leviämistä voidaan ehkäistä antamalla suonensisäisesti huumeita käyttäville tietoa tautien tarttumisesta ja puhtaita neuloja (Hurley et al., 1997; Australian liittovaltio, 2002) sekä A- ja B-hepatiittirokotteilla. HIV- ja C-hepatiittitartunnan saaneille on nyt tehokasta hoitoa, ja koska tartunnat ovat yleisiä juuri suonensisäisesti huumeita käyttävillä, tartuntojen ehkäisyyn ja hoitoon tähtäävät ohjelmat ovat kaikkein tehokkaimpia suhteessa kustannuksiin huumeiden torjunnan alalla.

EMCDDA seuraa järjestelmällisesti HIV-tartuntojen sekä B- ja C-hepatiitin levinneisyyttä suonensisäisten huumeiden käyttäjillä Euroopan unionin alueella. Monenlaisia levinneisyystietoja (yleisesti sekä alaryhmittäin) kerätään erilaisista rutiinitilanteista (huumehoitoyksiköt, neulojenvaihtopisteet, vankilat jne.) sekä erityistutkimuksista (16). Tietoja on vaikea vertailla, koska ne ovat peräisin monenlaisista lähteistä, mutta tiedoista saa yleiskuvan maiden, alueiden ja ympäristöjen välisistä eroista. Kun suuntauksia ja etenkin levinneisyyttä nuorten ja uusien injektiokäyttäjien keskuudessa seurataan tietyllä aikavälillä, saadaan tärkeää tietoa tartuntojen leviämisestä suonensisäisten huumeiden käyttäjillä sekä ehkäisevien toimenpiteiden onnistumisesta. Pitkällä aikavälillä tavoitteena on parantaa nykyisistä vakiintuneista lähteistä saatavien tietojen laatua ja vertailukelpoisuutta sekä kehittää vertailukelpoisia paikallisia tartuntojen levinneisyystutkimuksia injektiokäyttäjistä Euroopan alueella.

Kaavio 11

HIV-tartuntojen levinneisyys suonensisäisten huumeiden käyttäjillä EU

Kaavio 11

Huom.

Suluissa olevat luvut ovat paikallista tietoa. Maiden välisiä eroja on tulkittava varoen, sillä lähteet ovat erityyppisiä ja joissakin tapauksissa on käytetty paikallisia tai omaan ilmoitukseen perustuvia tietoja. Kunkin maan väri osoittaa levinneisyyden vaihteluvälin keskiarvon eri tietolähteiden perusteella.

Tämä kartta on tarkoitettu antamaan tiivistelmänä yleiskäsitys HIV:n levinneisyydestä injektiokäyttäjillä EU:n alueella. Kartan tiedot ovat tuoreimmat, mitä on saatu käyttöön. Tiedot otoksista, joissa ei ollut tietoa injektiokäyttäjien tilanteesta jätettiin pois. Sikäli kuin tämä johti yleistettävyyttä selvästi lisäävien lähteiden poistamiseen (esim. kansalliset tiedot, tiedot hoidon ulkopuolelta), tiedot useammalta kuin yhdeltä vuodelta yhdistettiin. Italiaa, Norjaa ja Portugalia koskevat HIV:n levinneisyystiedot rajoittuvat hoidossa oleviin injektiokäyttäjiin, eivätkä ne kerro HIV:n levinneisyydestä injektiokäyttäjissä, jotka eivät ole hoidossa. Terveysongelmat ovat yksi valintaperuste huumehoitoon pääsylle joissakin maissa tai kaupungeissa (Kreikka, Portugali, Rooma); pitkien jonotuslistojen tai tartunnan saaneiden injektiokäyttäjien erityisohjelmien vuoksi tämä voi aiheuttaa levinneisyydessä positiivista harhaa. Tämän kartan levinneisyystietoja ei pidä verrata ajallisten muutosten seuraamiseksi aikaisempiin versioihin, koska lähteiden sisällyttäminen voi vaihdella saatavissa olevien tietojen mukaan. Aikatrendien, menetelmiä koskevien lisätietojen ja lähteiden osalta ks. tilastotaulukko 12: HIV-tartuntojen levinneisyys suonensisäisten huumeiden käyttäjillä EU:ssa ja Norjassa (EN); ja laatikko 6 OL: Tietolähteet – levinneisyys.

Lähde: Reitoxin kansalliset seurantakeskukset. Täydelliset tiedot ja ensisijaiset lähteet esitetään tilastotaulukossa 10: Yhteenveto taulukon muodossa HIV-tartuntojen levinneisyydestä suonensisäisten huumeiden käyttäjillä EU:ssa (EN); ja tilastotaulukko 12.

tulosta

Saatavilla olevien tietojen perusteella HIV:n levinneisyys injektiokäyttäjissä vaihtelee suuresti niin maiden välillä kuin maiden sisälläkin. Erilaisten lähteiden mukaan tartuntojen levinneisyys vaihtelee Yhdistyneen kuningaskunnan noin yhdestä %:sta (kyselytutkimukset ja erilliset nimettömänä toteutettavat seulonnat) Espanjan yli 30 %:iin (huumehoidon yhteydessä rutiininomaisesti toteutettavat kokeet). Yleisesti ottaen tartuntojen levinneisyys on tasaantunut (17). Tämä yleiskuva ei ole muuttunut viime vuosien aikana (kaavio 11).

Joissakin maissa ja joillakin alueilla HIV:n levinneisyys injektiokäyttäjillä on pysynyt erittäin korkeana vuodesta 1995. Vaikka useimmissa tapauksissa luvuissa heijastuvat vanhat epidemiat, ehkäisevät erityistoimenpiteet ovat hyvin tärkeitä. On esimerkiksi estettävä taudin tarttuminen toisiin injektiokäyttäjiin, injektiokäyttäjien sukupuolikumppaneihin sekä äidistä lapseen. Levinneisyys oli yli 25 % joillakin alueilla ja joissakin kaupungeissa (18).

Suuntaukset HIV:n levinneisyydessä ovat tärkeää tietoa huumepolitiikan tekemisessä ja arvioinnissa. Lisätoimia tarvitaan, jos suuntaukset viittaavat tartuntojen määrän olevan nousussa, mutta niitä ei välttämättä tarvita, jos tartuntojen määrä näyttää olevan laskussa. Uusia tartuntoja voi löytyä kuitenkin myös niiltä alueilta, joilla levinneisyys on tasaantunut tai laskussa. HIV-tartunnat ovat voineet lisääntyä viime vuosina injektiokäyttäjissä (alaryhmissä) Espanjan, Irlannin, Italian, Alankomaiden, Itävallan, Portugalin, Suomen ja Yhdistyneen kuningaskunnan eri alueilla tai kaupungeissa, joskin osassa näistä maista tartuntojen havaittiin myös vähentyneen huomattavasti (19). Italiasta kerätyt tiedot osoittavat, että kansallisesta keskiarvosta on rajallinen hyöty maissa, joissa on paljon tartuntoja, ja että maan jakaminen alueisiin tai kaupunkeihin on tärkeää arvioitaessa ehkäisevien toimenpiteiden onnistumista (kaavio 11 OL). Kuitenkin vain harvat maat keräävät toistaiseksi kansallisia tietoja alueittain jaoteltuina. Jotta ajalliset suuntaukset olisi helpompi havaita, levinneisyystietoja olisi hyvä täydentää ilmoittamalla vastikään löydetyt tapaukset. Vaikka tietoja ei ole vielä saatavilla maista, joissa levinneisyys on korkein, ja vaikka tiedot riippuvat vielä hyvin paljon testausmenetelmistä, ilmoituskäytännön avulla on havaittu tartuntojen lisääntyneen uudelleen Suomessa. Portugalissa on äskettäin alettu ilmoittaa HIV-tartunnoista, joita on paljon enemmän miljoonaa asukasta kohti kuin muissa maissa (20).



HIV:n levinneisyys suonensisäisesti huumeita käyttävässä nuorisossa kertoo ehkäisevien toimenpiteiden tehokkuudesta, sillä nuoret ovat saaneet tartunnan yleensä myöhemmin verrattuna injektiokäyttäjiin kokonaisuudessaan. Vaikka otokset ovat pieniä, tietojen perusteella näyttäisi siltä, että viime vuosina suonensisäisesti huumeita käyttävät nuoret ovat saaneet tartuntoja useilla alueilla (21).

Joissakin maissa on kerätty tietoja HIV:n levinneisyydestä uusissa injektiokäyttäjissä. Tämä on paljon parempi indikaattori viimeaikaisista HIV-tartunnoista ja samalla HIV:n levinneisyydestä sekä vahvempi todiste ehkäisevien toimenpiteiden tehokkuudesta. Kun oletetaan, että alle kaksi vuotta suonensisäisesti huumeita käyttäneet ovat käyttäneet huumeita suonensisäisesti keskimäärin vuoden, tartuntojen määrästä kyseisessä ryhmässä voidaan saada arvio levinneisyydestä. Saatavilla olevien tietojen mukaan levinneisyys sataa henkilöä kohti suhteessa käyttövuosiin voi vaihdella uusilla injektiokäyttäjillä (95 %:n luotettavuusväli) Englannin ja Walesin 0–3,7 %:sta (levinneisyys 0/122, 1998), Belgian flaaminkielisen yhteisön 0,8–11,4 %:sta (3/77, 1998–1999) ja Portugalin Coimbran 4,4–14,5 %:sta (12/127, 1999–2000) Ranskan 4,4–15,5 %:iin (11/111, neulojenvaihtopalveluita käyttäneiden itse ilmoittamat HIV-tartunnat, 1998) (22). Belgian, Ranskan ja Portugalin tiedot ovat kuitenkin rutiinitesteistä, joten vinouma testattujen valinnassa on voinut vaikuttaa tietoihin. (Portugalin tiedot voivat olla liioittelevia vierotushoitoyksiköissä käytettävien valintakriteerien takia, joiden mukaan etusijalla ovat ongelmalliset ja/tai seropositiiviset käyttäjät.)

Aids-tietoja ei juuri voida käyttää uusien HIV-tartuntojen suuntausten seuraamiseen, koska HIV:llä on pitkä itämisaika ennen aids-oireiden puhkeamista ja koska HIV-tartuntojen hoidon kehityttyä aids puhkeaa entistä pitemmän ajan kuluttua. Aidsin levinneisyys antaa kuitenkin viitteitä HIV-tartuntoihin liittyvästä tautitaakasta eri maissa. Aidsin levinneisyys on laskenut suurimmassa osassa maita vuoden 1996 jälkeen, sillä HIV-tartuntojen hoito on kehittynyt ja tartuntoja on ollut mahdollisesti vähemmän 1990-luvulla. Viimeisten tietojen mukaan Portugalissa aidsin levinneisyys suonensisäisesti huumeita käyttävillä on laskenut vuoden 1999 jälkeen (kaavio 12 OL). Tämä voi ilmentää AIDS-hoitoon osallistumisen olevan yhdenmukaista huumehoitojärjestelmästä saatujen tietojen kanssa.




(15) Aihe esitellään tarkemmin vuoden 2001 vuosiraportin luvussa 3: Erityiskysymyksiä – Huumeisiin liittyvät tartuntataudit.

(16) Menetelmiä ja suuntaviivoja on esitelty EMCDDA:n www-sivustolla osoitteessa http://www.emcdda.eu.int/situation/themes/infectious_diseases.shtml.

(17) Yksityiskohtaisempia tietoja asiasta ja alkuperäisistä lähteistä, ks. tilastotaulukko 10: Yhteenveto taulukon muodossa HIV-tartuntojen levinneisyydestä suonensisäisten huumeiden käyttäjillä EU:ssa ; ja tilastotaulukko 12: HIV-tartuntojen levinneisyys suonensisäisten huumeiden käyttäjillä EU:ssa ja Norjassa.

(18)  Ks. laatikko 4 OL: Alueet, joilla HIV:n levinneisyys on korkea, HIV-tartuntojen määrän kasvu ja lasku huumeiden injektiokäyttäjillä joissakin EU-maissa, HIV:n levinneisyys nuorilla injektiokäyttäjillä.

(19) Ks. laatikko 4 OL.

(20) Ks. tilastotaulukko 15: Vastikään todetut HIV-tartunnat suonensisäisten huumeiden käyttäjillä EU:ssa ja Norjassa.

(21) Ks. laatikko 4 OL.

(22) Ks. tilastotaulukko 15: Vastikään todetut HIV-tartunnat suonensisäisten huumeiden käyttäjillä EU:ssa ja Norjassa.