Käytön aloittaminen, käyttötavat ja riskitekijät

Kaavio 21a

Humalajuomisen ja kannabiksen käytön aloittamisen ikä 17–18-vuotiaiden poikien keskuudessa Ranskassa vuonna 2001

item Kannabis | item Alkoholi

Lähteet: ESCAPAD (2001), OFDT. Kansallinen edustava otos.

tulosta

Yleensä todennäköisyys sille, että 12–18-vuotiaat nuoret juovat itsensä humalaan tai että heille tarjotaan kannabista tai muita huumeita, sekä heidän halukkuutensa kokeilla huumeita kasvaa jyrkästi iän mukana. Ranskan ESCAPAD-tutkimuksen tiedot osoittavat tämän (Beck, 2001). Kaaviosta 21a näkyy, että 13- ja 14-vuotiaista pojista 15,9 % oli juonut itsensä humalaan ainakin kerran ja 13,8 % oli kokeillut kannabista. Sen sijaan 17- ja 18-vuotiaista jo 64,5 % oli juonut itsensä humalaan ainakin kerran ja 55,7 % oli kokeillut kannabista.

Tuoreessa EU:n nuorisotutkimuksessa “uteliaisuus” oli suurin syy huumekokeiluihin (EORG, 2002). Enemmistö huumeita kokeilleista ei jatka niiden käyttöä säännöllisesti. Pienessä mutta merkittävässä vähemmistössä käytöstä tulee intensiivistä. Tämä näkyy kaaviosta 21b, jossa esitetään kannabiksen käytön jakautuminen 18-vuotiaiden keskuudessa Ranskassa. Väestötutkimusten mukaan ainakin kerran huumeita käyttäneitä on selvästi enemmän kuin hiljattain käyttäneitä tai tällä hetkellä käyttäviä (94). Vertailukelpoiset tiedot säännöllisesti huumeita käyttävien käyttötavoista eivät ole yhtä kehittyneitä kuin alkoholitutkimuksissa. Tämä rajoittaa huumeidenkäyttötavoista saatavaa tietoa ja samalla tehokkaiden toimenpiteiden kehittämistä. Joissakin jäsenvaltioissa laaditaan parhaillaan "kannabiksen ongelmakäytön" määritelmiä, ja on esitetty, että kannabista vähintään 20 kertaa viimeisen kuukauden aikana käyttäneisiin kohdistuu ongelmakäytön riski (Beck, 2001; Alankomaiden kansallinen raportti). Tämän määritelmän mukaan joka viidennen kannabista viimeisen kuukauden aikana käyttäneen voidaan katsoa kuuluvan riskiryhmään Alankomaissa. Kaavion 21b mukaan 13,3 % 18-vuotiaista miehistä Ranskassa kuuluu riskiryhmään, kun 18-vuotiaita naisia on “riskiryhmässä” vain 3,6 %.

Kaavio 21b

Kannabiksen käytön määra 17–18-vuotiailla Ranskassa vuonna 2001

item Ei koskaan käyttänyt | item Vasta aloittanut | item Satunnaisesti | item Toistuvasti | item Säännöllisesti | item Runsaasti

Huom.

Runsaasti = vähintään 20 kertaa viimeisten 30 päivän aikana.

Lähteet: ESCAPAD (2001), OFDT. Kansallinen edustava otos.

tulosta

Kannabiksen kokeilukäyttö aiheuttaa huolta siksi, että kannabiksen käytön uskotaan johtavan muihin huumekokeiluihin (“porttiteoria”) (95). Kannabiksen käytön ja muiden huumausaineiden välinen yhteys on kuitenkin monitahoinen, eikä sitä voida pelkistää yksinkertaiseen kausaaliseen malliin. Vaihtoehtoinen "yhteisen tekijän" malli osoittaa, miten kannabiksen ja kovien huumeiden käytön väliset korrelaatiot johtuvat monesta yhteisestä riskitekijästä, kuten alttiudesta huumeille, huumeiden saatavuudesta ja taipumuksesta huumeidenkäyttöön. Kohorttitutkimusten tulosten perusteella huumeidenkäyttö on harvoin ensimmäinen merkki nuorten ongelmista. Alkoholin käyttö, järjestäytyneen yhteiskunnan vastainen käytös, pinnaus ja rikokset aloitetaan usein nuorempana kuin kannabiksen käyttö (kaavio 50 OL). Nuoret käyttävät huumeita vain harvoin altistumatta samalla muiden huumeidenkäyttäjien vaikutukselle, ja he uskovat käytön mahdollisten hyötyjen ylittävän mahdolliset haitat (Engineer et al., 2003). “Porttiteoriaa” tukevat todisteet voivat selittyä sillä, että kannabis tuo käyttäjät laittomille markkinoille, parantaa muiden huumeiden saatavuutta ja tekee muiden huumeidenkäytöstä hyväksyttävää (Grant ja Dawson, 1997; Petraitis et al., 1998; Adalbjarnardottir ja Rafnsson, 2002; Brook et al., 2002; Morral et al., 2002; Parker ja Eggington, 2002; Pudney, 2002; Shillington ja Clapp, 2002).



Alankomaissa vuonna 1999 tehdyn nuorisotutkimuksen mukaan suurin osa nuorista osti kannabista ystäviltä (46 %) ja kahviloista (37 %) (De Zwart et al., 2000).

Kannatusta on saanut lähestymistapa, jossa selvitetään sekä huumeidenkäytön aloittamiseen että sen vakiintumiseen vaikuttavia erilaisia riskitekijöitä nuorten erittäin heterogeenisessä ryhmässä. Nämä tekijät voivat ulottua yksilötasolta yhteisön ja makroympäristön tasolle, ja tekijät huumeiden viihdekäytössä ja ongelmakäytössä ovat luultavasti erilaisia.

Riskitekijät

Kohdennetut tutkimukset ovat osoittaneet, että tietyissä nuorisoryhmissä huumeidenkäyttö on paljon yleisempää kuin muun väestön keskuudessa. Kyse on usein nuorista, jotka on erotettu tai jotka ovat pinnanneet koulusta, jotka ovat tehneet rikoksen, olleet kodittomia tai karanneet kotoa tai joiden sisarukset ovat huumeidenkäyttäjiä (Lloyd, 1998; Swadi, 1999; Goulden ja Sondhi, 2001; Hammersley et al., 2003). Nuorten elämäntapoja selvittäneen tutkimuksen (1998/1999) mukaan huumeidenkäyttö oli selvästi yleisempää näissä heikossa asemassa olevissa väestöryhmissä (kaavio 51 OL). Näiden heikossa asemassa olevien ryhmien suuruus valtakunnallisella tasolla viittaa siihen, että nykyisissä kouluissa tehtävissä tutkimuksissa huumeiden levinneisyys arvioidaan liian pieneksi, sillä niissä ei mainita kouluympäristön ulkopuolella olevia riskiryhmiin kuuluvia nuoria. EU:ssa on hyvin vähän vertailukelpoisia tietoja “haavoittuvassa asemassa” olevista nuorisoryhmistä. Yöllä klubiympäristöissä käyvät nuoret muodostavat toisen heikossa asemassa olevan ryhmän. Nuorisokulttuurin tiettyjen alalajien ja huumeiden välisistä yhteyksistä on paljon tutkittua tietoa, viimeksi ekstaasin (MDMA) käytön levinneisyydestä (Griffiths et al., 1997; Springer et al., 1999). Teknoympäristöissä ainakin kerran ekstaasia käyttäneiden määrä vaihtelee 12,5 %:n (Ateena) ja 85 %:n (Lontoo) välillä, kun heitä on nuorten aikuisten keskuudessa yksi prosentti (Kreikka) ja 8 % (Yhdistynyt kuningaskunta) (EMCDDA, 2002a).



Yhteisö

Viime vuosina sosiaaliset, taloudelliset ja kulttuuriset tekijät, kuten fyysinen ympäristö, ovat saaneet osakseen yhä enemmän huomiota (Spooner et al. 2001; Lupton et al., 2002). Huumeongelmat keskittyvät usein tietyille maantieteellisille alueille ja asuinalueille. Esimerkiksi Irlannin kansallisen raportin mukaan kohderyhmien lapset kohtasivat jatkuvasti huumeidenkäyttäjiä ja mainitsivat ohimennen porraskäytävistä ja parvekkeilta löytyvistä huumetarvikkeista. Näillä alueilla asuvat vanhemmat olivat erittäin huolestuneita lastensa voimakkaasta altistumisesta huumeille (O’Higgins, 1999).


(94) Ks. kaavio 1 OL: Kannabiksen käyttötavat väestössä – käyttö ainakin kerran elämässä vs. käyttö tällä hetkellä (viimeisten 30 päivän aikana), kansallinen (huumeidenkäytön) levinneisyyden tutkimus 2001 (Alankomaat).

(95)  Tämä perustuu oletukseen, että kannabiksen käyttö lisää itsessään koviin huumeisiin siirtymisen riskiä.