Monenlaisia tarpeita ja toimenpiteitä

EU:n keskeisenä tavoitteena huumeiden ja alkoholin väärinkäytön torjunnassa on toteuttaa asianmukaisia toimenpiteitä, joiden vaikutus on mahdollisimman tehokas. Toimenpiteillä on viisi laajaa ja joskus päällekkäistä kohderyhmää, jotka ovat: 1) kouluikäiset nuoret, 2) nuoret huumeiden kokeilu- ja viihdekäyttäjät, 3) vähäosaisilla alueilla asuvat nuoret, 4) nuoret rikoksentekijät ja 5) huumehoitoa tarvitsevat nuoret (kaavio 53 OL).



Kouluikäiset nuoret

Kouluissa tehtävä ehkäisevä huumetyö on hyvin yleistä tämän tavoitteen saavuttamiseksi. Ks. ehkäisevä työ.

Usean jäsenvaltion kouluissa on annettu suosituksia siitä, miten toimitaan huumevälikohtausten ja huumeita käyttävien koululaisten kohdalla. Ranskassa painotus on “riskikäyttäytymistä ehkäisevissä tarkistuspisteissä kouluissa” ja ongelmienratkaisemisessa kohdennetun neuvonnan avulla. Koulujen henkilökunnalle annetaan ammattikoulutusta, jotta pystytään puuttumaan nuorten poikkeavaan käytökseen. Itävallassa ja Saksassa Step by Step -ohjelmissa (97) opettajia autetaan havaitsemaan oppilaiden huumeidenkäyttö ja puuttumaan siihen. Norjassa on julkaistu tätä varten käsikirja.

Yhdistyneen kuningaskunnan huumeiden ehkäisemisen neuvontakeskus arvioi koulusta erotetuille nuorille tarkoitetun ehkäisevän huumetyön ohjelman ja totesi, että huumeohjelmia tarvitaan, mutta lyhyet huumevalistusjaksot eivät riitä. Monet ohjelman kohderyhmään kuuluneet nuoret käyttivät jo huumeita, joten ohjelmat olisi kohdennettava nuorempiin lapsiin ja niissä olisi selkeästi tunnistettava ongelmat ja puututtava niihin. Portugalin uudessa kansallisessa ehkäisyohjelmassa on varattu 400 000 euroa vaihtoehtoisia opetusohjelmia ja varhain annettavaan ammattikoulutukseen koulunkäynnin keskeyttäneitä varten. Melkein kaikilla Espanjan autonomisilla alueilla on käytössä tällaisia ohjelmia. Kreikassa varhaiset toimenpiteet on suunnattu nuoriin huumeidenkäyttäjiin ja heidän perheisiinsä (perheterapia) sekä nuoriin, joilla on hankaluuksia lain kanssa.

Nuoret huumeiden kokeilu- ja viihdekäyttäjät yhteisöissä

Alkoholin- ja huumeidenkäytön aiheuttamat mahdolliset haitat pienen mutta merkittävän nuorisoryhmän elämässä tunnustetaan yhä paremmin. Toimenpiteitä tehostetaan etenkin heikossa asemassa olevissa nuorisoryhmissä, joissa nuoret hauskaa pitääkseen juovat alkoholia ja kokeilevat huumeita tiedostamatta tai pystymättä hallitsemaan huumausaineiden käyttötapoihin liittyviä riskejä (kuten yliannostus, tapaturmat, rikollinen käyttäytyminen, väkivalta, oppimis- tai työkyvyn menetys, sukupuoliteitse leviävät tartunnat ja maksan/aivojen pitkäaikaiset terveyshaitat) (Boys et al., 1999; Parker ja Egginton, 2002). Huoli alkoholin ja huumeiden viihdekäytön muuttumisesta ja etenkin naisten terveysriskeistä kasvaa EU:ssa. Ajanvietetilat, kuten baarit, diskot, urheiluseurat ja nuorisoseurat, näyttäisivät olevan sopivia ympäristöjä ehkäisevään huumetyöhön, sillä niissä kokoontuu suuri joukko nuoria, joista monet käyttävät tai ovat vaarassa ryhtyä käyttämään huumeita (kaavio 54 OL). On välttämätöntä dokumentoida menetelmiä ja arvioida perusteellisesti toimenpiteitä tässä ympäristössä.



Ranskassa 30 %:ssa departementeista toteutettiin vuonna 2001 ehkäiseviä toimenpiteitä tai annettiin ensiapua tanssitapahtumissa. Irlannissa yhdellä alueella The Sound Decision -hankkeen kohderyhmänä ovat yökerhojen henkilökunta ja asiakkaat. Luxemburgissa huumetyöstä vastaavilla virastoilla ei ole laillisia oikeuksia toimenpiteisiin yökerhoissa.

Alankomaissa järjestetään kouluttajien koulutuskursseja, joissa opetetaan ensiaputaitoja viihdeympäristöissä tapahtuvien huumevälikohtausten varalta.

Alankomaiden "Going out and drugs" -aloitteeseen kuuluu toimenpiteitä erilaisissa koulun ulkopuolisissa ympäristöissä, joissa nuoret käyttävät huumeita, kuten kahviloissa, diskoissa, juhlissa ja klubeilla sekä paikoissa, joissa järjestetään suuria musiikkitapahtumia.

Useissa hankkeissa huumeidenkäyttäjiä yritetään tavoittaa musiikkitapahtumissa, jotta voidaan minimoida laillisten ja laittomien huumeiden käytön riskit. Joskus hankkeen työntekijät ajavat tapahtumiin asuntoautolla, jossa voidaan rauhassa antaa epävirallista neuvontaa. Lisäksi voi olla omia palvelupuhelimia tai www-sivustoja.

EDDRA:n hankkeissa on toteutettu yleiskatsaus ja analyysi ehkäisevästä huumetyöstä juhlintaympäristöissä. Nykyisistä hankkeista ja toimintalinjoista on yleiskuva verkkoversiona esitetyissä taulukoissa (taulukko 16 OL, taulukko 17 OL ja taulukko 18 OL).



Paikalla annettavilla neuvontapalveluilla ja pillereiden testauksella reiveissä pystytään – komission rahoittaman tuoreen tutkimuksen mukaan – tehokkaasti tavoittamaan ne nuoret, jotka käyttävät huumeita säännöllisesti mutta eivät pidä itseään huumeidenkäyttäjinä eivätkä ottaisi yhteyttä varsinaisiin huumetukipalveluihin. Tutkimuksessa havaittiin myös, että pillereiden testaus ei ole pidättyvyyteen suuntautuvien ehkäisytoimien vastaista. Itävallassa ja Espanjassa näitä palveluja on nyt laajennettu, kun taas Alankomaissa ne rajoittuvat palveluihin, joiden menetelmien tarkkuus on suuri.

Muita toimenpiteitä ovat vertaisryhmät, oma-apuryhmät ja huumeidenkäytön vaihtoehdot, kuten tiedotus ja psykososiaalinen tuki sekä osallistuminen kulttuuri- tai urheilutapahtumiin (esimerkiksi kesäleireille Kreikassa). Espanjassa on jo joitakin vuosia ollut vaihtoehtoisia vapaa-ajanohjelmia koko maassa.

Norjassa, Ruotsissa ja Tanskassa on vapaaehtoisia aikuisia, jotka partioivat keskustan kaduilla viikonloppuiltaisin ja -öisin (“The Night ravens”). Heidän tehtävänsä on näkyä ja olla nuorten käytettävissä. Heidän paikallaolonsa on tarkoitus vähentää väkivallan ja häiriöiden todennäköisyyttä.

Vähäosaisilla alueilla asuvat nuoret

Ruotsissa huumausainekomitea on tehnyt kirjallisuuskatsauksen ennaltaehkäiseviä toimenpiteitä koskevista tutkimuksista (Narkotikakommissionen, 2000), jossa todetaan, että tarvitaan kolmenlaisia aloitteita: köyhimmille suunnattuja erityisaloitteita, kansanterveyttä parantavia yleisiä aloitteita sekä sellaisia aloitteita, joilla autetaan heikossa asemassa olevia perheitä.

Irlanti, Portugali ja Yhdistynyt kuningaskunta ovat ainoat jäsenvaltiot, jotka määrittävät erityisalueita ja pyrkivät kehittämään niille erityisohjelmia. Irlannin Young People’s Facilities and Services Fund (YPFSF) pyrkii houkuttelemaan epäsuotuisilla alueilla asuvia “riskiryhmiin” kuuluvia nuoria sellaisiin tiloihin ja toimintoihin, että he säästyvät huumausaineiden käytön vaaroilta. Yhdistyneessä kuningaskunnassa Positive Futures toimii 57 vähäosaisella alueella ja houkuttelee heikossa asemassa olevia nuoria urheilutoimintaan pois huumeiden ja rikosten parista. Alustavat tulokset ovat rohkaisevia, sillä rikollisuus ja pinnaus ovat vähentyneet ja yhteisön tietoisuus ongelmista lisääntynyt. Ns. HAZ-alueet (Health Action Zone) ovat monen viraston kumppanuuksia, jotka sijaitsevat Englannin vähäosaisimmilla alueilla. Niiden tavoitteena on puuttua terveyden epätasa-arvoon terveyden- ja sosiaalihuollon uudenaikaistamisohjelmissa, jotka kattavat laajasti heikossa asemassa olevia ja mahdollisesti riskiryhmään kuuluvia nuoria (130 hanketta ja aloitetta 26 HAZ-alueella). Connexions on Yhdistyneessä kuningaskunnassa toimiva 13–19-vuotiaiden nuorten tuki- ja neuvontapalvelu, jossa yksilöidään riskiryhmään kuuluvat nuoret ja ohjataan heitä huumehoitopalveluihin. Vuonna 2002 oli olemassa 27 kumppanuutta, ja vuoteen 2003 mennessä on tarkoitus perustaa vielä 20 kumppanuutta.

Yhdistyneessä kuningaskunnassa kaikki Drug Action Teams -yksiköt tekivät arvion vuonna 2001 nuorten tarpeista, ja niiltä edellytetään suunnittelemaan (Young People Substance Misuses Plans, YPSMPS) paikallisten tarpeiden perusteella palveluita nuorille aina yleisestä huumausaineiden ehkäisemisestä niiden väärinkäytön hoitopalveluihin.

Itävallassa liikkuvat keskukset, joiden kohderyhmänä ovat kaduilla olevat nuoret, toimivat tiiviissä yhteistyössä muiden avustusjärjestöjen kanssa ja auttavat huumeita käyttäviä nuoria ja nuoria aikuisia varhaisessa vaiheessa. Keskusten kattavuutta on tarkoitus laajentaa tulevaisuudessa (98).

Suomessa Walkers-nuorisokahvilat toteuttavat toimenpiteitä varhaisessa vaiheessa, ja niitä on nykyisin 24. Koulutetuilla aikuisilla vapaaehtoistyöntekijöillä, joita nuorisotyöntekijät tukevat, on tärkeä tehtävä. Nuorisokahviloista on yritetty kehittää turvallisia kohtaamispaikkoja. Vastaavasti Irlannissa on yksi alueellinen terveysneuvontakahvila, jonka tavoitteena on tarjota nuorille sekä ehkäisevää huumetyötä että suoria terveyspalveluja.

Norjassa useimmissa suurissa kunnissa tehdään kenttätyötä. Sen tavoitteena ovat erilaiset vanhemmille lapsille ja nuorille suunnatut ehkäisevät toimenpiteet sekä neuvonta ja ohjaus tuki- ja hoitopalveluihin.

Nuoret rikoksentekijät

Joissakin jäsenvaltioissa on kohdennettuja tuki-, koulutus- ja kenttätyöohjelmia riskiryhmään kuuluville nuorille, kuten nuorille rikoksentekijöille. Joissakin aloitteissa on onnistuttu vähentämään rikostuomion saaneiden nuorten määrää.

Toimenpiteissä annetaan vaihtoehtoja kriminaali- ja rangaistusstrategioille, ja tavoitteena on ehkäistä tai estää nuoria sortumasta rikoksiin peruuttamattomin seurauksin. Yhdistyneen kuningaskunnan YOT-ryhmissä (Youth Offending Team) on huumetyöntekijöitä, jotka arvioivat nuorten rikoksentekijöiden huumeidenkäytön ja toteuttavat tarvittaessa toimenpiteitä estääkseen käytön lisääntymisen. Luxemburgin MSF:n Solidarité-jeunes-hankkeessa tehdään vastaavaa suoraa yhteistyötä nuorisotuomioistuinten ja toimivaltaisten lainvalvontaviranomaisten kanssa.

Saksan FRED-hankkeen tavoitteena on puuttua varhain aloitteleviin huumeidenkäyttäjiin. Suomen lainvalvontahankkeissa noudatetaan samoja periaatteita.

Hoitopalveluja tarvitsevat nuoret

Huumehoitopalvelujen tarve on merkittävä indikaattori huumeriippuvuudesta ja suuresta hädästä. Vuonna 2001 alle 19-vuotiaiden nuorten osuus erikoistuneen huumehoidon tarpeesta EU:ssa oli alle 10 %. Yli puolet hoitoa saaneista nuorista käytti päähuumeenaan kannabista. Lähes neljäsosaa hoidettiin opiaattiongelmien takia, ja loput jakautuivat tasaisesti kokaiinin ja muiden piristeiden käyttäjiin. Kansallista vaihtelua kuitenkin esiintyy; esimerkiksi Irlannissa hoidetaan suhteellisesti enemmän nuoria kuin missään muussa EU-maassa. Alle 18-vuotiaiden hoitoa vaikeuttavat vanhempien suostumukseen liittyvät seikat ja huoli korvaushoidossa määrättävistä lääkeaineista, kun tällaisten aineiden vaikutuksia kyseiseen ikäryhmään ei ole tutkittu riittävästi. Useimmat vakavien huumeongelmien takia hoidettavat nuoret osallistuvat tavanomaiseen hoito-ohjelmaan.

Joissakin maissa on kehitetty erikoistuneita hoitopalveluita. Esimerkiksi Alankomaissa on pienimuotoinen klinikka 13–18-vuotiaille. Suomessa korostetaan jatkuvaa ja intensiivistä psykososiaalista hoitoa ja tarvittavaa laitoshoitoa. Vuoden 1999 tietojen mukaan nuorille huumeidenkäyttäjille oli kuusi hoitoyksikköä, joissa oli yhteensä 40 vuodepaikkaa. Lisäksi koulukodeissa oli kolme huumehoitoon erikoistunutta yksikköä, joissa oli yhteensä 23 vuodepaikkaa. Luxemburgissa on yksi erikoistunut hoitokeskus, jonka asiakkaista 43 % on alle 16-vuotiaita. Kreikassa varhaisessa vaiheessa toteutettavat toimenpiteet suunnataan nuoriin huumeidenkäyttäjiin ja heidän perheisiinsä (perheterapia) sekä nuoriin, joilla on ongelmia virkavallan kanssa.

Ruotsissa 12–21-vuotiaat nuoret, joilla on vakavia psykososiaalisia ongelmia, joihin liittyy usein myös rikollista käyttäytymistä ja psykoaktiivisten aineiden käyttöä, voidaan sijoittaa laitoshoitoon ilman nuorten suostumusta. Hoitomenetelmiä ovat ympäristöterapia, funktionaalinen perheterapia, kognitiivinen käyttäytymisterapia ja huumausaineiden väärinkäyttäjin 12-vaiheinen terapia. Nuoret rikoksentekijät joutuvat vankilan asemesta nuorten hoidosta annetun lain erityissäännösten mukaisesti suljettuun nuorten laitoshoitoon. Ks. hoitotoimet.


(97)  Ks. http://eddra.emcdda.eu.int:8008/eddra/plsql/showQuest?Prog_ID=2091.

(98) Ks. Auftrieb osoitteessa http://eddra.emcdda.eu.int:8008/eddra/plsql/showQuest?Prog_ID=2086.