Syrjäytyminen ja yhteiskuntaan sopeuttaminen

Määritelmät ja käsitteet

Kaavio 22

Syrjäytymisen ja huumeidenkäytön välinen yhteys

Kaavio 22

Viimeisen yhteiskunnallista epävakautta ja yhteiskuntaan sopeuttamista käsitelleen tutkimuksen (social precarity and integration) (99) mukaan köyhyyden ja syrjäytymisen vaarassa olevan väestön osuus vaihtelee eri puolilla Eurooppaa 9:stä 22 %:iin (Eurooppa-neuvosto, 2001). Syrjäytyneinä pidetään henkilöitä, jotka eivät kykene osallistumaan täysipainoisesti talous-, yhteiskunta- ja siviilielämään ja/tai joiden tulot ja muut resurssit (henkilökohtaiset, perheen ja kulttuuriset) ovat niin riittämättömiä, että he eivät kykene nauttimaan elintasosta, jota heitä ympäröivässä yhteiskunnassa pidetään hyväksyttävänä (Gallie ja Paugam, 2002).

Syrjäytyminen voidaan näin ollen määritellä taloudellisten resurssien puutteen, yhteiskunnasta eristymisen sekä sosiaali- ja kansalaisoikeuksien rajallisuuden yhdistelmäksi. Käsite on kaikissa yhteiskunnissa suhteellinen (CEIES, 1999) ja kuvaa yhteiskunnallisten ja taloudellisten tekijöiden kasautumista vuosien mittaan. Syrjäytymistä voivat edistää ongelmat, jotka liittyvät työntekoon, opetukseen ja elintasoon, terveyteen, kansallisuuteen, huumeidenkäyttöön, sukupuolten väliseen eriarvoisuuteen ja väkivaltaan (Eurooppa-neuvosto, 2001; kansalliset raportit, 2002).

Huumeidenkäyttöä voidaan pitää sekä syrjäytymisen seurauksena että sen syynä (Carpentier, 2002): huumeidenkäyttö voi heikentää elinolosuhteita, mutta toisaalta syrjäytymisprosessi saattaa olla syynä huumeidenkäytön aloittamiseen. Huumeidenkäytön ja syrjäytymisen välinen yhteys ei kuitenkaan ole syy-yhteyttä, koska kaikki huumeidenkäyttäjät eivät ole syrjäytyneitä (Tomas, 2001).

Kun tämä monitahoisuus otetaan huomioon, voidaan analysoida huumeidenkäyttöä syrjäytyneiden väestöjen keskuudessa ja tutkia huumeidenkäyttäjien syrjäytymistä (kaavio 22).


(99Eurobarometrin tutkimus 56.1.