Huumeidenkäyttötavat ja käytön seuraukset syrjäytyneen väestön keskuudessa

Seuraavien väestöryhmien katsotaan yleensä kirjallisuudessa ja tutkimuksissa olevan syrjäytymisvaarassa: vangit, maahanmuuttajat (100), kodittomat, seksityöntekijät ja heikossa asemassa olevat nuoret. Syrjäytyneiden ryhmien keskuudessa esiintyvästä huumeidenkäytöstä ja niiden käyttötavoista esitettävien tietojen yhteydessä on otettava huomioon vinoutumat ja metodologiset rajoitukset, jotka johtuvat tietolähteiden ja vertailukelpoisen tiedon puutteellisuudesta Euroopan tasolla.

Vankeuden ja huumeidenkäytön välinen yhteys on paljastunut hyvin tiiviiksi (ks. myös huumeidenkäyttö vankilassa). Suuri osa vangeista on käyttänyt huumeita jo ennen vankilaan joutumista, ja vangitsemisen syy liittyy usein huumeidenkäyttöön. Joillakin henkilöillä tilanne kehittyy päinvastaisesti, ja he ryhtyvät käyttämään huumeita vasta jouduttuaan vankilaan muista rikoksista. Tutkimusten mukaan 3–26 % Euroopan vankiloissa istuvista huumeidenkäyttäjistä alkaa käyttää huumeita vankilassa, ja 0,4–21 % vangituista injektiokäyttäjistä on alkanut käyttää huumeita suonensisäisesti vankilassa. Huumeidenkäyttö on hyvin yleistä vankiloissa: jopa 54 % vangeista on ilmoittanut käyttäneensä huumeita vankilassa, ja jopa 34 % ilmoittaa käyttäneensä huumeita suonensisäisesti vankilassa (Stoever, 2001; EMCDDA, 2002a).

"Mustien ja etnisten vähemmistöjen" ja huumeidenkäytön välinen suhde on epäselvempi, koska tietoja on niukasti saatavilla. Mikään tieteellinen näyttö ei viittaa siihen, että huumeidenkäyttö olisi yleisempää maahanmuuttajien kuin valtaväestön keskuudessa. Joissakin tiettyjen etnisten vähemmistöjen parissa tehdyissä tutkimuksissa on kuitenkin todettu korkeampia huumeiden ongelmakäyttäjien osuuksia näissä vähemmistöissä kuin valtaväestössä, kuten Suomessa inkeriläisten (joista 1–2 % arvioidaan olevan huumeiden-, erityisesti heroiininkäyttäjiä), Saksassa kurdien, Espanjassa romanien ja Alankomaissa useiden etnisten ryhmien keskuudessa (Vrieling et al., 2000) (taulukko 19 OL). Tähän saattaa olla syynä yhdistelmä yhteiskunnallisesti epäsuotuisia tekijöitä, kuten paikallisen kielen huono osaaminen, työttömyys- ja asumisongelmat, kehnot elinolosuhteet ja taloudellisten resurssien puute (kansalliset raportit, 2002).



Huumeidenkäyttötavoissa on eroja etnisten ryhmien välillä. Khatia käyttävät ilmoitusten mukaan vain somalit ja mustat afrikkalaiset, kun taas heroiinia polttavat Surinamista ja Bangladeshista kotoisin olevat maahanmuuttajat. Huumeidenkäytön aloittamisikä taas vaikuttaa olevan alhaisempi Espanjan romanien keskuudessa (2–3 vuotta alhaisempi) kuin syntyperäisten espanjalaisten keskuudessa (Eland ja Rigter, 2001; Reinking et al., 2001; Fundación Secretariado General Gitano, 2002).

Myös kodittomien ilmoitetaan kuuluvan huumeidenkäytön riskiryhmään. Vaikka Euroopan tasolla ei olekaan saatavilla vertailukelpoisia tietoja kodittomuuden ja huumeidenkäytön välisestä suhteesta, monissa maissa on tehty erityisiä tutkimuksia, joiden mukaan huumeidenkäyttö on yleinen ongelma kodittomien keskuudessa (kansalliset raportit, 2002). Tanska, Ranska, Alankomaat ja Yhdistynyt kuningaskunta ovat ilmoittaneet, että 80 % tilapäismajoituksessa asuvista kodittomista on riippuvaisia huumeista, ja levinneisyysasteet ovat vielä korkeampia kaduilla asuvilla tai muista sosiaalisista ongelmista kärsivillä kodittomilla. Esimerkiksi Irlannissa tehdyn selvityksen mukaan 67 % kodittomista entisistä vangeista on riippuvaisia huumeista (Hickey, 2002). Kodittomien yleisimmin käyttämä huume on heroiini, jonka jälkeen tulevat kokaiini ja huumeiden sekakäyttö. Kodittomien keskuudessa esiintyy paljon myös muunlaista riskikäyttäytymistä, kuten suonensisäistä huumeiden käyttöä ja yhteisten neulojen käyttöä (101).

Huumeidenkäyttö on yleistä heikossa asemassa olevien nuorten keskuudessa; levinneisyys on korkea perhe- ja sosiaaliongelmista tai kouluongelmista kärsineiden lasten keskuudessa. Huumeidenkäytön levinneisyys on korkea huumeriippuvaisten henkilöiden lasten keskuudessa: huumeita viimeisen vuoden aikana käyttäneiden vanhempien lapset ovat käyttäneet huumeita ainakin kerran elämässään huomattavasti suuremmalla todennäköisyydellä kuin lapset, jotka eivät kuulu heikossa asemassa olevaan väestöryhmään (37–49 % on käyttänyt huumeita ainakin kerran verrattuna 29–39 %:iin sellaisista lapsista, joiden vanhemmat eivät käytä huumeita) (102). Useat tutkimukset ovat osoittaneet, että lapset, jotka ovat kärsineet seksuaalisesta hyväksikäytöstä tai väkivallasta perheen sisällä, alkavat muita todennäköisemmin käyttää huumeita aikuisiässä (Liebschutz et al., 2002). Portugalissa perheen sisäisen hyväksikäytön ja väkivallan nuorten uhrien ilmoitetaan alkavan seitsemän kertaa todennäköisemmin käyttää heroiinia kuin valtaväestöön kuuluvien nuorten (Lourenço ja Carvalho, 2002). Yhdistyneessä kuningaskunnassa “kotoaan karanneet nuoret” (103) näyttävät alkavan muita todennäköisemmin käyttää huumeita. Heistä huumeita on käyttänyt ainakin kerran 2–8 kertaa useampi kuin nuorista, jotka eivät ole koskaan karanneet kotoaan. Heidän yleisimpiä huumeitaan ovat crack, heroiini ja liuottimet. Kouluongelmat ovat toinen riskitekijä, joka lisää huumeidenkäyttöä: huumeidenkäytön levinneisyys on korkea sellaisten lasten keskuudessa, jotka eivät käy koulua (Amossé et al., 2001), jotka käyvät koulukotia (Suomessa 40 %:lla koulukotinuorista ilmoitettiin olleen väärinkäyttöongelma jonkin aikaa, määrästä 16 % liittyi huumeisiin) (Lehto-Salo et al., 2002) ja joiden koulumenestys on heikkoa (Norjassa 13,5 %) (Vestel et al., 1997).

Seksityöntekijöiden keskuudessa huumeidenkäyttö on usein motiivi prostituutiolle, mutta se voi myös olla prostituution seuraus (kuten muidenkin huumeidenkäyttöön liittyvien tekijöiden kohdalla). Huumeidenkäyttötavat vaihtelevat sen mukaan, onko prostituutio alkanut ennen huumeriippuvuutta vai sen jälkeen. Italiassa katuprostituoitujen parissa tehdyssä laadullisessa tutkimuksessa havaittiin, että kun seksityöntekijät alkavat käyttää huumeita käsitelläkseen prostituutioon liittyviä ongelmia, he käyttävät pääasiallisesti alkoholia sekä rauhoittavia ja muita psykoaktiivisia lääkkeitä; heroiini taas on ensisijainen huume silloin, kun huumeriippuvuus on prostituution pääasiallinen syy (Calderone et al., 2001).

Muista syrjäytyneistä väestöryhmistä on vähemmän tutkimustuloksia ja tietoja; Tanska on ilmoittanut, että psykiatristen palvelujen potilaista 50–60 % on huumeriippuvaisia, mikä johtuu todennäköisesti huumausaineiden helposta saatavuudesta ja siitä, että tällaiset potilaat ovat tottuneet käyttämään psykoaktiivisia lääkkeitä (kansallinen raportti, 2002).


(100EMCDDA (2002b) määrittelee maahanmuuttajiksi "mustat ja etniset vähemmistöt", joihin sisältyvät EU-maissa asuvat erilaista syntyperää olevat maahanmuuttajat.

(101) Yhdistyneen kuningaskunnan sisäministeriö on ilmoittanut, että yli kolmasosa maan kodittomista on käyttänyt heroiinia suonensisäisesti, ja viidesosa on käyttänyt crackia suonensisäisesti. Heistä yli 10 % on viimeisen kuukauden aikana todennäköisesti käyttänyt jonkun toisen ruiskua tai lainannut toiselle omaa ruiskuaan (Carlen, 1996; Goulden ja Sondhi, 2001).

(102) Englannissa ja Walesissa 4 848 nuoren parissa vuosina 1998–1999 tehdyn tutkimuksen mukaan (Goulden ja Sondhi, 2001).

(103) Yhdistyneen kuningaskunnan varapääministerin kanslian syrjäytymisyksikkö määrittelee "kotoaan karanneiksi nuoriksi" alle 18-vuotiaat lapset tai nuoret, jotka viettävät vähintään yhden yön luvattomasti poissa kotoaan tai ilman huolenpitoa tai jotka heidän vanhempansa tai huoltajansa ovat pakottaneet lähtemään (Social Exclusion Unit, 2002).