Menojen jakautuminen

Nykyisillä tiedonkeruujärjestelmillä on vaikea saada luotettavaa erittelyä menoista eri luokissa. Kansallisella tasolla sellaiset alat, kuten hoito, huumeista aiheutuvien haittojen vähentäminen ja ennaltaehkäisy yhdistetään usein samaan luokkaan. Kaikki maat eivät myöskään noudata samaa menojen luokittelujärjestelmää. Erilaiset tiedonkeruu- ja -luokittelumenetelmät haittaavatkin kansainvälisiä vertailuja, sillä ne vaikeuttavat menojen vertailua tietyillä aloilla.

Menetelmiä koskevista rajoituksista huolimatta tämän raportin tietojen pohjalta voidaan tehdä yksi tärkeä päätelmä: terveydenhuolto- ja hoitoala näyttävät saavan leijonanosan varoista, sillä niiden osuus kaikista huumausaineiden kysynnän vähentämiseen käytettävistä julkisista menoista on 50–80 %.

Itävallassa huumeriippuvaisten "neuvonnan ja hoidon" osuus kysynnän vähentämisen kokonaismenoista oli 78 % vuonna 1999. Kreikan tiedot osoittavat, että lähes 73 % ilmoitetuista menoista käytettiin hoitoon (toissijaiset kustannukset), kun taas Espanjassa autonomiset alueet ja kaupungit käyttivät hoitoon 74 % kokonaismenoista vuonna 1999. Portugalissa hoitoon käytettiin 49 % huumausaineisiin liittyvistä kokonaismenoista vuonna 1999, mutta huumeidenkäytön ehkäisyyn käytettiin 25 % kokonaismenoista, mikä on (saatavilla olevien tietojen perusteella) yksi korkeimmista luvuista EU:ssa tällä alalla.

"Ehkäisevään huumetyöhön" käytettäviä välittömiä menoja on vaikea tunnistaa, ja siksi tiedot eivät ole kovin luotettavia. Tiedossa olevat luvut vaihtelevat Itävallan 4 %:sta, jossa tietoa toimitettiin vain primaaripreventiosta, Kreikan 20 %:iin (niin ikään primaaripreventiosta). Espanjassa luku on 15 % autonomisilla alueilla ja kaupungeissa sekä 10 % Luxemburgissa.

Kysynnän vähentäminen kuntoutukseen ja yhteiskuntaan sopeuttamiseen sekä kenttätyön ja haittojen vähentämiseen tarkoitetuista menoista tuntuisi olevan melko pieni, mikä johtuu todennäköisesti eroista menojen luokituksessa hoitoon nähden tai osittaisesta sisällyttämisestä siihen.